TimoKärkkäinen On paljon harhaa...

Ehrnroothin, Vareksen ja Juntusen ristiretki punaisten muistamista vastaan

  • Ehrnroothin, Vareksen ja Juntusen ristiretki punaisten muistamista vastaan
  • Syksyllä 1917 porvaripuolueet tilasivat Pietarista sosialidemokraatti Kullervo Mannerin johtaman eduskunnan hajottamisen.
    Syksyllä 1917 porvaripuolueet tilasivat Pietarista sosialidemokraatti Kullervo Mannerin johtaman eduskunnan hajottamisen.
  • Porvarit valitsivat Suomen kuninkaaksi saksalaisen Fredrik Kaarlen.
    Porvarit valitsivat Suomen kuninkaaksi saksalaisen Fredrik Kaarlen.
  • Suomen perinnöllisen monarkin kruunu. Hänelle oltiin antamassa oikeus julistaa sota ja evätä eduskunnan säätämät lait.
    Suomen perinnöllisen monarkin kruunu. Hänelle oltiin antamassa oikeus julistaa sota ja evätä eduskunnan säätämät lait.
  • Togomaan kuvernööri Adolf Friedrich zu Mecklenburg oli porvaripuolueiden ehdokaslistalla Suomen johtajaksi.
    Togomaan kuvernööri Adolf Friedrich zu Mecklenburg oli porvaripuolueiden ehdokaslistalla Suomen johtajaksi.
  • Arkkipiispa Kari Mäkinen, presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä sisällissodan uhrien muistotilaisuudessa 21.5.
    Arkkipiispa Kari Mäkinen, presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä sisällissodan uhrien muistotilaisuudessa 21.5.

"Viime aikojen tarkastelussa on tuotu esille hävinneiden eli punaisten onnetonta kohtaloa. Vasemmistolaisilla ja heitä sympatisoivilla tahoilla on haluttu tehdä oikeutta sisällissodan hävinneille. Voittajat eli valkoiset on leimattu julmiksi tappajiksi. Ei ole muistettu punaisten nousseen kapinaan laillista hallitusta vastaan".  

Tiettyjä oikeistolaisesti suuntautuneita tutkijoita on tänä keväänä pänninyt suunnattomasti, että "vasemmistolaiset" ja jopa valtiojohto ovat kehdanneet avoimesti muistella ja ottaa osaa 40 000 punaisen kansalaisen kuolemaan rintamalla, laittomissa kenttäoikeuksissa ja vankileireillä. 

Viimeisimpänä dosentti Jari Ehrnroothin ja professori Vesa Vareksen ristiretkeen liittyy tämän päivän Turun Sanomissa Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulun emeritusprofessorin kaavussa. Hän kirjoittaa sisällissodan historiaa uudelleen.

Kansan kurjuus ja Pietarista tilattu eduskunnan hajottaminen

"On vastuutonta väittää sisällissodan johtuneen luokkasuhteiden kärjistymisestä ja porvariston sorrosta, Suomen sisällissota oli seurausta Venäjän vallankumouksesta". 

Valefakta.

Aika suuri tutkijoiden yhteisymmärrys on, että Venäjän vallankumous avasi tien Suomen sisällissodalle, mutta sisällissota oli seurausta nimenomaan luokkasuhteiden kärjistymisestä.

"(Työväenliikkeen) johtajat käyttivät hyväkseen tilapäistä kurjistumista ja saivat laajat joukot kapinallisten taakse."

Valefakta.

Suomi ei ollut mikään hyvinvointivaltio. Suuri osa kansasta eli pysyvässä kurjuudessa. Työväenliikeen johto ei käyttänyt hyväkseen "tilapäistä kurjistumista", vaan oikeiston toimintaa kriisitilanteessa.

Ihmisten asioista kunnanvaltuustoissa päättivät miehet, jotka oli valittu niihin rahan perusteella. Äänioikeus oli sidottu ihmisen varallisuuteen. Kaupunkien ja maaseudun työväki oli suljettu kunnallisen demokratian ulkopuolelle. Ei rahaa - ei ääntä.

Oikeiston lehdistö yllytti tilallisia rikkomaan eduskunnan juuri säätämää elintarvikelainsäädäntöä, jonka tarkoituksena oli estää elintarvikepula ja nälänhäntä, kun muun muassa viljan tuonti Venäjältä loppui.

Oikeisto tilasi Venäjän väliaikaishallitukselta vasemmistoenemmistöisen eduskunnan hajottamisen ja venäläisen sotaväen estämään vasemmistoenemmistöisen eduskunnan toiminnan.

Tästä politiikasta kummunnutta työväestön tyytymättömyyttä ja raivoa työväenliikkeen johto käytti hyväkseen. 

Porvaripuolueet ajoivat heti sisällissodan jälkeen itsevaltaista saksalaista kuningasta johtoon ja edukuntaan ylähuonetta suomenruotsalaiselle aatelistolle 

"Vallankumouksen puhkeaminen Saksassa ja maan antautuminen ympäristövalloille pelastivat Suomen ja demokratian, jota maan enemmistö kannatti. Tuo enemmistö torjui myös saksalaisen kuninkaan valitsemisen".

Valefakta.

Suomen porvarillinen senaatti ei keväällä 1918 halunnut saksalaisten sotilaiden poistumista Venäjän armeijan poistumisen tavoin, vaan pyysi toukokuussa Saksan armeijaa jäämään.

RKP:n johto vaati toukokuussa, että Suomeen on luotava kaksikamarinen eduskunta brittiparlamentin tavoin. Liiallista demokratiaa hillitsemään parlamentin ns. ylähuoneeseen olisi nimitetty muun muassa suomenruotsalaisten aatelissukujen edustajat, joiden parlamenttipaikka olisi periytynyt.

Juntunen antaa ymmärtää, että porvarillinen nemmistö torjui vuonna 1918 saksalaisen kuninkaan valitsemisen.

Porvarien enemmistö ei torjunut saksalaista kuningasta, vaan valitsi tehtävään prinssi Friedrich Karlin, jonka kättä kävi pyytämässä P.E. Svinhufvudin johtama porvarivaltuuskunta. Kuninkaalle annettiin suomalaiseksi nimeksi Fredrik Kaarle. Yhdessä vaiheessa porvaripuolueiden ehdokaslistalla Suomen hallitsijaksi oli jopa Togomaan kuvernööri.

Keväästä 1918 joulukuuhun 1918 jatkuneessa surkuhupaisassa prosessissa kokoomuksen edeltäjä Suomalainen puolue, RKP ja Liberaalista kansanpuoluetta sekä Edistyspuoluetta edeltäneen Nuorsuomalaisen puolueen enemmistö ns. tynkäeduskunnassa (josta oli suljettu ulos vaalein valitut sosiaalidemokraattisen kansanedustajat) ajoivat Suomeen epädemokraattista monarkiaa, jonka johtoon olisi noussut saksalainen prinssi perillisineen.

Yhdessä vaiheessa porvarillinen eduskunta oli antamassa kuninkaalle jopa suuremmat valtaoikeudet kuin myöhemmin tuli presidentille.

Ainoastaan Saksan antautuminen maailmansodassa ja Saksan vallankumous katkaisivat Suomen eduskunnan porvarienemmistön hankkeen perinnöllisen, laajat valtaoikeudet omaavan monarkin nostamiseksi maan johtoon. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jos punaiset olisivat voittaneet, olisi Stalin pystynyt tapattamaan 1930-luvulla huomattavasti suuremman määrän suomalaisia...

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Jos sioilla olisi siivet, delfiinit olisivat apinoita.

Kontrafaktoilla ei voi perustella mitään.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Linkkien laittaminen ilman että pohjustaa miten ne liittyvät keskusteluihin tai ilman että ne ovat vastaus esitettyyn kysymykseen on agressiivista kommunikaatiota mikä tietysti on erityisen valitettavaa kun on kysymys kansakunnan kipeistä haavoista.

Risto Koivula

Tuo on aika lailla samaa asiaa kuin alkuviestikin.

Siitäkin puuttuu sellainenkin salattu tieto kuin että Väinö Tanner vastusti ankarasti niihin Kerenskin laittomiin maakuntavaaleihin osallistumista (jotka määräämällä Kerenski munasi itsensä mm. aikaisemmin kannattajiensa johdossa olleen Ukrainan Keskusra- dan silmissä) eikä hän ollut ehdokkana, eikä perheineen edes äänestänyt. Tällä Tanner teki mm. positiivisen vaikutuksen Staliniin, joka kantoi yli Tannerin antautumispolitiikan- kin valkoisille aina vuoteen 1938,jolloin Stalin päähän oli vaikea saada mahtumaan, että Tanner on ehdoin tahdoin johtamassa puoluettaan ja Suomea HItlerin rintamaan - aino- ana sosialidemokraattisena puolueena maailmassa. Jopa Etelä-Afrikan vain valkoisten sos.dem. puolue kannatti maan liittolaisuutta Englannin kanssa (jossa oli osatekijänä, että maa kyttäsi Saksan siirtomaita naapusrissaan itselleen).

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/ven...

" Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918

Verrataan tässä Suomen ja Ukrainan tapahtumia, sillä näissä maissa seurattiin toisiaan ja oli samoja henkilöitäkin toimimassa.

Ukrainan Keskusneuvosto (Tsentralna Rada), joka hallitsi Kiovan ympäristössä, oli ärähtänyt jo Kerenskille siitä,ettei tämä tunnustakaan kansallista itsemääräämisoikeut- ta. Itse asiassa se oli perustettukin tästä syystä, kun ilmeni, että vaikka Väliaikaisen hallitus oli tunnustanut muodollisesti Saksan miehittämän Puolan itsenäisyyden, sillä ei ollutkaan aikomustakaan jatkaa tällä puolueidensa ja myös neuvostoissa vaikutusval- taisten bolševikkien alun perin julistamalla linjalla tuon pitemmälle, ei Suomessa, Balti- assa, Kaukaasiassa – eikä Ukrainassa. Rada koostui samoista puolueista kuin Väliai- kainen hallituskin, puheenjohtaja oli Kerenskinkin SR-puolueen (eserrä) akateemikko Mihail Hruževski (ven. Gruževski, demokraattinen nationalisti) ja puolustusministerinä ja sotilaskomentajana pilsudskilainen menševikki Simon Petljura, monien mielestä an- tisemitistinen varhaisfasisti,ehkä menševikkipuolueen sisäisten ristiriitojen jäljiltä, jossa yhteydessä itsenäisyyttä vastustavat, kansallista kulttuuriautonomiaa Venäjän yhtey- dessä ajavat bundilaiset (Juutalainen työväenliitto) usein hakeutuivat bolševikkien liepeille, vaikka aatteet ja olivat kaukana toisistaan.

Keskusradaa ei totellut Kiovan sotilaspiiri, joka nyt katsoi olevansa ”Väliaikaisen halli- tuksen (ja sen kansainvälisen tunnustuksen) perillinen” komentajinaan ensin Väliaikai- sen hallituksen alueellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), sitten tämä esikuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), Lokakuun vallankumouksen jälkeen everstiluutnatti Viktor Pavlenko (14.11.-13.12.) ja esikuntakapteeni 11. Suomenmaalaisesta tarkka-ampuja- rykmentistä Mykola (Nikolai) Šinkar (13.12. – ).

Sotilaspiiri katsoi viistoon, että Rada kokosi 28.6.1917 nimittämänsä puolustusministeri Simon Petljuran johdolla omaa armeijaa, joka toimi Kiovan lisäksi Harkovan sotilas- piirin alueella. Suurin osa Ukrainaahan oli Keskusvaltojen miehittämänä.

Sotilaspiirin komentajista ministeri Oberutšev oli selkeästi hallituksen nimittämä. Hän siirtyi kuitenkin hallituksensa edustajana syyskuussa Kööpenhaminaan neuvottele-maan sotavankien vaihdoista. Hän kieltäytyi palvelemasta bolševikkihallitusta ja emig-roitui palaamatta NL:on.Kvetsinski oli hänen valitsemansa varamies,joka erosi tai ero-tettiin vallankumousyönä, ja hän hankkiutui valkokaartien puolelle. Everstiluutnantti Pavlenkon nimittivät ja myös erottivat 13.12.1917 Keskusrada,jonka varapuolustusmi- nisteri tämä oli,ja Ukrainan Keskussotilasneuvosto,jotka myös nimittivät tilalle kapteeni Šinkarin.Pavlenkoa syytettiin erityisen ”porvarikaartin” perustamiesta,joka ei edustanut ”koko kansaa”.

Kyse oli Keskusradan toimista, jotta se voisi sotilaspiirin avulla esiintyä ”Väliaikaisen hallituksen laillisena perillisenä”, vaikka se oli syntynyt sille kriittisenä ja jopa vastak- kaisena autonomia- (jota sitäkään ei Kerenskiltä sovinnolla herunut) ja itsenäisyysliik- keenä. 23. 1. 1918 Šinkar nimitti Radan puolustusministeri Petljuran koko Ukrainan eli myös Harkovan sotilaspiirin atamaaniksi eli kasakkahallinnon johtajaksi (joka ei kuitenkaan välttämättä ole rintamalla komentaja). Petljura erosi tai erotettiin Radasta, ilmeisesti ”kilpailevasta toiminnasta”.

Puna-armeijan ainoa vasemmistoeserrä-kenraali, Saksan vakooja Mihail Muravjov hyökkäsi tammikuun lopussa 1918 Kiovan sotilaspiiriä vastaan operaatiossa, joka ei mennyt taiteen sääntöjen mukaan varsinkaan ottaen huomioon, että osapuolilla oli yh- teinenkin vihollinen Saksa, ja josta hän sai nimen ”Kiovan teurastaja”. Samaan aikaan iski kaupunkiin myös I maailmansodan rintamatauti pilkkukuume.

Mylläkästä kertoo Mihail Bulgakovin teos ”Turbinien päivät”, jonka päähenkilö on Kiovan yliopiston ikuisten opiskelijoiden parissa toimiva sukupuolitautien erikoislääkäri tohtori Turbin. Piirit ovat alun perin kaupungin kusi sukassa lymyileviä valkoisia, josta myös elokuvien nimet ”Pako” ja Valkokaarti”. Rada katseli virallisesti sivusta, vaikka mm. puheenjohtaja Hruževskin talo jyrättiin sileäksi. Kiovan kaupunkineuvosto poik- keuksellisesti suurissa kaupungissa ei ollut bolševikkienemmistöinen edes menše- vikkien loikkausten kautta, sen sijaan sitä oli Harkovan neuvosto, joka kutsui koolle Ukrainan neuvostotasavallan julistavan edustajakokouksen.

Sekä Pavlenko että Šinkar päätyivät myöhemmin bolševikkien puolelle, kun tarpeeksi monta kertaa oli sahattu edestakaisin, mm. valkoiset feodaalit kertaalleen hetkeksi vallanneet Ukrainan.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24904...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #5
Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

On aika älytöntä tarkastella vuotta 1918 Suomessa jotenkin erillisenä tapahtumana ympäröivän maailman tapahtumista. Kapina oli mahdollinen vain ja ainoastaan Venjän tapahtumien johdosta. Koko kapina alkoi venäläisten matruusien kapinalla. Punaisilla ei olisi ollut edes aseita kapinaan ilman Venäjän apua. On totta, että kapina kumpusi epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja siten voidaan sanoa, että kapinan juuret ovat epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Mutta ilman aseita, kiihoitusta ja esimerkkuiä kapinaa ei olisi koskaan ollut. Tästä huolimatta työaikalaki ja kunnallislaki oli jo hyväksytty ennen kapinaa ja torpparien vapautuslaki oli jo Eduskunnan käsittelyssä. Tämäkään ei estänyt vallankumousjohtajia aloittamasta kapinaa ja ryhtymällä Suomen historian suurimpaan virheeseen, joka laukaisi surkean tapahtumaketjun.

Tosi on yhtä tyhmää väittää, että sisällissota ratkesi Tampereen valtaukseen. Kyllä se ratkesi Venäjän ja Saksan sopimukseen, jolla Venäjän laivasto lähti Helsingistä ja Saksan tuli tilalle. Ei valkoisilla olisi ollut mitään jakoa Venäjän laivastoa vastaan.

Käyttäjän StacyPullasorsa kuva
Stacy Siivonen

Suomi oli jo ajautunut sotaan tammikuussa. Valkoinen osapuoli tunnusti Suomen Kuvalehdessä 29.3.1919, että suunnitelmat Pohjanmaalla suojeluskunnilla oli jo joulukuussa marssia etelään.
On surkuhupaisaa puhua laillisesta hallituksesta. Viimeisin laillinen hallitsija Suomessa oli tsaari, eikä hänellä ollut ollut aietta päästää Suomea itsenäistymään. Tsaarin jälkeen alkoi interregnum, johon etsittiin ratkaisua valtalailla. Erittäin laiton fraktio, bolševikit, antoivat Suomelle itsenäisyyden. Bolševikit eivät kuitenkaan olleet, paitsi de jure, myöskään de facto Venäjän hallitsijoita.
Valtatyhjiöön muodostui sitten nämä paramilitaarit, työväen järjestyskaartit ja fašistiset suojeluskunnat.

Jatkuva sotiminen sekä myös itsenäistyminen oli pistänyt Suomen taloudellisesti ahtaalle. Moni oli jäänyt työttömäksi, ruoasta oli pulaa. Viimeinen suuri nälänhätä oli koettu 50 vuotta sitten ja pelko oli tietysti, että se uusiutuisi.

Työläisten vapaa-aika pyöri työväentalon ympärillä. Paitsi työväen politiikka ja lehdet, siellä oli urheiluseurat ja teatteri. Kun sitten tuli aika liittyä punakaartiin, niin asia hoidettiin samalla innokkuudella kuin mitä työväentalon asiat muutenkin hoidettiin. Sitä paitsi, punakaarti takasi toimeentulon.

Venäjän intressi, tarkoitan koko maata, ei pelkästään bolševikkeja, oli, ettei Saksa hyökkää Suomen kautta Pietariin. Aivan välittömästi valkoiset antoivat maan saksalaisjoukoille, joten venäläisten pelko uhkasi toteutua.

Käyttäjän MarkkuSavikivi kuva
Markku Savikivi

Suurin syy kansan kahtiajakoon oli ruotsalaismafia, jonka valta alkoi jo Ruotsin vallan aikana ja jatkui vielä Venäjän keisarin ollessa maamme suurruhtinas.

1800 -luvun lopulla ruotsalaismafia alkoi pelätä ylivaltansa loppua. Pelastavaksi enkeliksi tuli ruotsalaisen imperialismin kannattaja, toisen polven maahanmuuttaja, rotutohtori A. O. Freudenthal, joka loi svekomaniana tunnetun oppirakennelman teesit. "Ruotsalaiset kuuluvat germaniseen valtiasrotuun.", "Suomalaiset kuuluvat alempaan keltaiseen turaanirotuun.", "Suomalaiset eivät kykene valtiolliseen ajatteluun.", "Ruotsia puhuvat ovat ruotsalaisia.", "Ruotsia puhuvien eli ruotsalaisten ei tule enää käyttää itsestään nimikettä finne, vaan heidän tulee käyttää itsestään nimikettä finländare (Suomessa asuva ruotsalainen).", "Ruotsalaisten pitää kunnioittaa Ruotsin suurvaltapyrkimyksiä juhlimalla Gustav Adolf den Storen muistopäivää."

Jos ei tunnusta, että svekomania oli omiaan jakamaan kansaa kahtia, niin tuskin tunnustaa mitään muutakaan, saattaa tarvittaessa kiistää vaikka syntyneensä.

Svekomaaninen RKP perustettiin vuonna 1906. RKP:n tavoite oli ruotsalaismafian vallan ylläpitäminen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Keinoista yksi oli suomalaisen korkeakoulutuksen vastustaminen.

Vuoden 1918 sodan jälkeen RKP:n ja sen taskussa olleen Folktingetin puheenjohtaja Eric von Rettig totesi, että sota oli ollut kahden eri rodun välinen sota. Ja tosiaankin punaiset olivat teloittaneet huomattavan määrän "Suomessa asuvia ruotsalaisia", finländareita, joka puolestaan johti kostotoimiin "Suomessa asuvien ruotsalaisten" taholta.

RKP:n virallisesta puolueohjelmasta "ruotsalaisen rodun" rotuoppi poistettiin vuonna 1956 eli 11 vuotta natsisaksan antautumisen jälkeen.

RKP-mafialla on vieläkin vaikutusvaltaa jopa niin, että perustuslain kuudetta pykälää, jonka pitäisi turvata eri kansanryhmien ihmisten tasa-arvo, sumeilematta rikotaan. Köyhempää finne-virtasta syrjitään vauraamman finländare-janssonin iloksi.

(Freudenthal haudattiin viikinkipäällikölle kuuluvin menoin jo ennen vuoden 1918 sotaa. Viikingit tunnettiin suomen heimojen keskuudessa ryöstäjinä, tuhopolttajina ja raiskaajina.)
-----------------------------

RKP-mafia on opettanut suomalaisia olemaan varuillaan kaikkia sellaisia toimenpiteitä kohtaan, joissa suomalaisia kohdellaan toisarvoisina. Esimerkiksi tänne virtaa väkeä suomalaisia paljon suuremmista kansoista ja kulttuureista ja näyttää joskus siltä, että suomalaisia olisi nöyryytetty näissä yhteyksissä.

Toimituksen poiminnat