Tällainen on sinipunan sote ja tällainen punamullan

Uusi hallitus rakentunee SDP:n ja kokoomuksen tai SDP:n ja Keskustan varaan. Jompikumpi yhdistelmä sanelee, mitä terveyspolitiikassa tehdään ensi kaudella ja millainen on seuraava soteyritelmä. Hallituksen mahdollisilla pikkupuolueilla ei ole sanomista siihen. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla ehkä jotain. Niiden kannat ovat kuitenkin samat kuin SDP:n.

Rinne on lehmänkauppojen mies

Todennäköinen seuraava pääministeri Antti Rinne on johtamishistorialtaan kompromissien mies. Hänen taktiikkansa pitkällä ay-johtajakaudella oli esittää suuria vaatimuksia – jopa uhkavaatimuksia – ennen työehtosopimusneuvotteluja ja niiden aikana. Tosipaikan tullen Rinne teki kompromisseja. "Tämä ei ole hyvä sopimus, mutta sen kanssa voi elää", hän tapasi sanoa medialle.

Se on tyypillinen sak:lainen liittojohtajastrategia, jonka Rinne toi AKT:sta STTK:hon. Työmarkkinoiden neuvottelupöydässä työntekijä- ja työnantajapuoli puhuvat kovia. Sitten istutaan ja haetaan ratkaisu, jossa kumpikin saa jotain eikä kumpikaan menetä kasvojaan.

Politiikassa tätä sanotaan lehmänkaupaksi.

Viimeisellä työmarkkinapoliittisella neuvottelukierroksellaan Rinne julisti liiton jäsenkyselyn mukaisesti, että Pro ajaa kaikkien alojensa neuvottelupöydissä lisää vapaa-aikaa eli työajan lyhentämistä. Kun sitten saatiin aikaan työministeri Lauri Ihalaisen paimentama keskitetty työllisyys- ja kasvusopimus, Rinne katsoi kokonaisuutta ja johdatti liittonsa mukaan, vaikkei sillä  lyhennetty, vaan päinvastoin jonkin verran pidennettin työaikaa.

Rinteellä on siis hyvä kokemus lehmänkauppojen tekemisestä. En pidä sitä huonona asiana. Nyt Rinne haluaa pääministeriksi yli kaiken, joten hän voi olla valmis yllättäviinkin kompromisseihin.

Uusi sote parlamentaarisessa komiteassa

Jos  Rinne toimii pääministerinä kuten on luvannut,  hän asettaa parlamentaarisen komitean valmistelemaan uuden soten. Parlamentaarinen tarkoittaa, että komiteassa on edustus (kansanedustajia tai muita) kaikista eduskuntapuolueista pienimmästä suurimpaan sekä lisäksi joukko terveydenhuollon asiantuntijoita.

Se saattaa merkitä, että joissakin asioissa tehdään pieniä kompromisseja, jos halutaan päättää asiat yhteisymmärryksessä. Jos kannat menevät ristiin, hallitus kuitenkin lopulta päättää, millaisia esityksiä antaa. Ja voihan komitea äänestääkin, jolloin vähemmistöön jääneet jättävät kustakin erimielisestä asiasta eriävän mielipiteen.

Soten valmisteleminen komiteassa ei välttämättä tarkoita, että eduskunnan hyväksyttäväksi tulisi esitys, josta on jo konsensus puolueiden välillä.

Terveyden eriarvoisuus ei vähene

Yksi asia on varma. Alun perin puolueet asettivat soten tärkeimmäksi tavoitteeksi terveyden eriarvoisuuden vähentämisen ja tasa-arvon lisäämisen hoitoon pääsyssä.  Ne eivät tule toteutumaan ensi vaalikaudella. Jos hyvin käy, terveyserot saattavat kaventua jonkin verran sitä seuraavalla vaalikaudella ja hoitoonpääsy parantua myös julkisella puolella.

Suomalaisten terveyserot aiheutuvat monenlaisista seikoista, joihin ei soten organisoinnilla juuri kyetä puuttumaan. Ihmisillä on monisyisiä riskejä, jotka vaarantavat heidän terveyttään ja ne liittyvät moneen eri yhteiskunnan lohkoon.

Esimerkki: yksinasuvien miesten kuolleisuus on kolminkertainen ja naisten kaksinkertainen verrattuna naimisissa oleviin.

OECD on toistuvasti maavertailuissaan moittinut, että Suomen suurin terveyden eriarvoisuuden syy on kahden kerroksen perusterveydenhuolto.

Yksityisen työterveyshuollon piirissä olevat 1,9 miljoonaa kansalaista pääsevät lääkärille päivässä. Julkisten terveyskeskusten varassa olevista muista kansalaisista yli puolet joutuu jonottamaan yli viikon, 40 %:a yli 2 viikkoa ja 14 %:a yli kuukauden.

Tämä kahden kerroksen järjestelmä ei muutu, tuli millainen sote tahansa. Mikään puolue ei ole purkamassa työterveyshuoltoa. Sen piirissä olevat pääsevät jatkossakin päivässä lääkärille.

Valtio jatkaa 300 miljoonan euron tukea yksityiselle työterveysbisnekselle

Työterveyshuolto ei ole huono asia. Mutta se tarkoittaa, että kansa jaetaan jatkossakin kahtia niihin, joilla on työpaikka ja niihin jotka ovat työttömiä, eläkeläisiä tai lapsiperheitä.

Työterveyshuoltoon liittyy yhteiskunnalta yksityiselle terveyssektorille valuva satojen miljoonien vuosittainen tuki.

Suomessa on yli 800 yksityisen työterveyshuollon yksikköä. Ne pyörittävät 650 mijloonan euron bisnestä, jossa hoidetaan 1,4 miljoonaa palkansaajaa eli 85 %:a työterveyshuollon asiakkaista. Valtio tukee tätä bisnestä 325 miljoonalla eurolla joka vuosi.

Pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku pidetään soten ulkopuolella

Helsingin Jan Vapaavuoren ja Tampereen Lauri Lylyn johtama suurten kaupunkien sinipuna-akseli pitää huolta, että seuraavassa sotemallissa suuret kaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Turku saavat erivapauden järjestää sotepalvelunsa suurin piirtein miten haluavat.

Jos hallituspohja on SDP-kokoomus, kokoomus vaatii hallitusohjelmaan tällaisen kirjauksen eikä muun muassa Lylyn kautta suurkaupunkiakselissa itsekin mukana oleva SDP voi vastustaa sitä.

Jos hallituspohja on SDP-Keskusta, SDP vaatii suurimmille kaupungille erityisasemaa ja Keskusta taipuu, koska sille maakunnat ovat tärkeimpiä eivätkä suurkaupungit kiinnosta sitä. Mahdollisesti tehdään jokin kompromissi, jossa sotemaakunnat saavat jonkin muunkin lisätehtävän kuin sosiaali- ja terveydenhuollon, jotta Keskusta on tyytyväinen. Kenties työvoimahallinnosta osa, esimerkiksi siihen kytkeytyvä elinkeinopolitiikka annetaan lehmänkaupassa maakuntien hoidettavaksi.

18 sotealueen malli ei ole varma

Rinne vaati pitkään soteen suurempia kokonaisuuksia kuin maakuntia. Hän pelkää hallituksensa tahmautuvan sotesoppaan ja kääntyi siksi 18 sotealueen kannalle. Hän haluaa varmistaa sotevalmistelun sujuvuuden sillä, että nykyistä valmistelua voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon.

Ensi vaalikaudella hallituspuolueiden liepeillä käydään kuitenkin vielä kiivas keskustelu, riittääkö 18 aluetta sittenkään vai pitääkö olla rohkeutta astua kerralla noin 10 suuremman alueen järjestelmään. Tulevan pääministeripuolueen SDP:n johtava terveyspoliitikko ja tuore kansanedustaja Aki Lindén linjasi vain vähän aikaa sitten, että "viisi suurta aluetta olisi myös hyvä malli, mutta ei missään tapauksessa tarvita 18 maakuntaa".

Lindén olisi Rinteelle järkevin valinta luotsaamaan tärkeää sotea sosiaali- ja terveysministerinä tai peruspalveluministerinä. Mies, jonka osaamiseen ja suhteisiin soten sidosryhmiin pääministeri voisi luottaa. Lindénillä on hyvä maine terveydenhuollon kentällä.

Koska seuraava hallitus joutuu päättämään myös sosiaaliturvauudistuksesta ja Lindén on ensimmäisen kauden kansanedustaja, Rinne joutunee kuitenkin kääntymään konkarin ja ääniharavan Tuula Haataisen puoleen – ellei Krista Kiuru juoni itseään ministeriksi. Ministeriehdokkaiden vaalipiirikin voi vaikuttaa, kuten SDP:ssä yleensä. Lindén itse ehti jo muistutttaa Turun Sanomissa, että tehtävään on häntä kokeneempia kansanedustajia.

Vaasa pitää päivystyksensä

Päättyneellä vaalikaudella tapeltiin, saako Vaasan keskussairaala takaisin laajan ympärivuorokautisen päivystyksen, jonka hallitus vei siltä vuonna 2016.  SDP:n Rinne on sanonut, että hänen hallituksensa palauttaa Vaasalle sen ja mahdollisesti myös muille alueellisille keskussairaaloille, jotka samassa yhteydessä menettivät laajan päivystyksensä.

Vaasan päivystys on ollut tärkeä teema länsirannikon suomenruotsalaisten poliittisessa keskustelussa. SDP ojentaa kättänsä heille jopa niin, että porilainen kansanedustaja Kiuru vakuutti muutama päivä sitten suomenruotsalaiselle medialle Vaasan keskussairaalan olevan SDP:n kynnyskysymyksiä hallitusneuvotteluissa.

1 – 2 viikon hoitotakuu vuoden 2023 alusta

Rinne on sanonut, että SDP:n kynnyskysymyksiin hallitusohjelmassa kuuluu viikon hoitotakuu eli ihmisten on ensi vaalikaudella päästävä 7 vuorokauden sisällä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tavoite on erittäin haastavaa toteuttaa muutaman vuoden aikana.

Kokoomuksen maaliskuussa julkistama uusi sotelinjaus oli otsikoitu "jonoista hoitoon". Ohjelman mukaan terveyskeskukseen pääsyn nykyistä tavoiteaikaa 3 kuukautta tiukennetaan 1 kuukauteen.

Kokoomukselle ei ole vaikeaa tulla hallitusneuvotteluissa SDP:tä vastaan esimerkiksi siten, että terveyskeskusten hoitotakuuksi otetaan kompromissina 2 viikkoa. Mitä tiukempi hoitotakuu, sitä enemmän kunnat joutuvat ylimenovaiheessa ostamaan palveluja kokoomukselle läheisiltä yksityisiltä terveysyrityksiltä. Viikon hoitotakuukin käynee kokoomukselle tarvittaessa, koska Lääkäriliitto on asettunut tukemaan sitä. Lääkäreiden sana painaa kokoomuksessa.

Keskustalla ei ole mitään estettä tiukentaa hoitotakuuta, valittiin hoitoon pääsyn enimmäisajaksi mikä vaan.

Jononpurussa asiakassetelien isojako yrityksiin

Kokoomuksen sote-linjassa sanotaan:

"Palvelusetelin antaminen valituissa palveluissa säädetään lainsäädännöllä aina velvoittavaksi. Lisäksi palveluita tarvitseville on aina tarjottava palvelusetelin avulla mahdollisuus valita muu palvelua tuottava taho, jos hänelle ei pystytä tarjoamaan palvelua hoitotakuun ja palvelulupausten määrittämässä ajassa".

SDP on jo Rinteen suulla luvannut, että viikon hoitotakuu toteutetaan viime kädessä siten, että kansalainen saa käteensä asiakassetelin yksityiselle, jollei hänelle kyetä järjestämään aikaa terveyskeskukseen. Se on helppo luvata, koska juuri näin kuntien on pakko toimia purkaessaan jonoja.

Uusi hoitotakuu saatettanee voimaan samoin kuin aikoinaan erikoissairaanhoidon hoitotakuu: takuuajan ylittävät jonot täytyi olla purettuina lain voimaan tullessa. Jonojen purkamiseen sairaanhoitopiirit käyttivät ostopalveluja.

Kokoomus siis saa perusterveydenhuollon hoitotakuuta tiukentavaan lakiin maininnan, että on annettava asiakasseteli muualle, ellei oma kunta pysty tarjoamaan palvelua määräajassa.

Lääkäri voikin olla "lääkärihoitaja"

Jotta viikon hoitotakuun toteuttaminen ei olisi liian kova pala eikä SDP joutuisi seuraavissa vaaleissa selittelemään miksei se ole toteutunut, SDP sanelee lakiin, että asiakkaan varatessa aikaa tämä voidaan ohjata sairaanhoitajan vastaanotolle, jos lääkärin tarve ei kuulosta välttämättömältä.

Lääkäritakuu olisikin lääkäri-hoitajatakuu.

Voi olla, että kokoomus ei hyväksy tätä sellaisenaan, koska puolueen mieleen on nimenomaan, että kansalaisia ohjataan yksityiselle sektorille, kun terveyskeskuksessa ei pääse aidolle lääkärille.

Uhkana on, että jononpurun paineessa sairaanhoitajista tulee portinvartijoita, jotka päättävät asiakkaan puolesta pääseekö hän lääkärin luokse. Lääkäriliiton mukaan jo nyt "pahimmillaan hoidontarpeen arviosta on muodostunut pyrkimys estää potilasta pääsemästä lääkärin tutkittavaksi ja hoidettavaksi".

Viikon hoitotakuu on 18 sotealueen mallin lisäksi toinen SDP:n lupaus, joka saa arvostelua puolueen omista riveistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon osastopäällikkö Kirsi Varhila (sd) arvioi tänään: "Lääkäripula ei ratkea, ellei nykyistä työterveyshuoltoa muuteta. Työterveyshoidossa työskentelee 2 000 lääkäriä eikä heillä ole kiinnostusta siirtyä töihin terveyskeskuksiin."

Jos tekee oikein tiukkaa, viikon terveyskeskustakuu liitetään soteuudistukseen eli se tulee voimaan vasta tämän kanssa eli seuraavalla vaalikaudella. Joka tapauksessa hoitotakuun tiukennus saatetaan voimaan aikaisintaan vuoden 2022 aikana tai vuoden 2023 alusta. Näin siksi, että kunnille on pakko antaa aikaa valmistautua.

Vanhustenhoitoon liki miljardi korvamerkitsemätöntä valtionapua

Uusi hallitus antaa ensi töikseen asetuksen, jolla vanhuspalvelujen 0,7 hoitajan minimimitoitus määrätään velvoittavaksi. Kuntaliitto arvioi lisähoitajien maksavan 200 – 250 miljoonaa euroa vuodessa.

Mitoituksen toteutumiseksi Rinteen hallitus lupaa kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen vuosille 2020 – 2023 vuosittaisen 200 miljoonan euron lisäyksen vanhuspalveluiden ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen. Tämä tekee 800 miljoonaa euroa vaalikauden aikana.

Tästä lienee SDP:llä, kokoomuksella ja Keskustalla on yhteinen tahtotila.

Nykyinen peruspalvelujen valtionosuus on kunnalle yleiskatteellinen tuloerä, jota ei ole korvamerkitty tiettyjen palvelujen järjestämiseen, vaan kunta päättää itse valtionosuusrahoituksensa tarkoituksenmukaisimmasta käytöstä.

Jää kuntien varaan, meneekö kaikki tarkoitettu raha vanhusten laitoshoidon henkilöstön lisäämiseen vai ei. Samaan tapaan tätä valtionosuutta lisättiin vanhustenhoitolain voimaan tulon jälkeen, mutta nykytilanteesta päätellen se ei kaikissa kunnissa mennyt vanhustenhoitoon.

Lääkärien palkkaamiseen ja jononpurkuun 300 miljoonaa korvamerkitsemätöntä valtionapua

Terveyskeskusten itsensä mukaan ne tarvitsevat  227 lääkäriä täyttämättä oleviin virkoihin ja lisäksi lisäksi 188 kokonaan uutta lääkärinvirkaa eli yhteensä 415 lääkäriä.

Lääkäriliitto arvioi, että terveyskeskusjonojen poisto vaatii 1000 lääkärin lisätyöpanoksen. Liiton arvioima kustannus olisi 100 miljoonaa euroa vuodessa.

SDP on luvannut 1000 uutta hoitajaa tai lääkäriä perusterveydenhuoltoon.

Rinteen hallitus päättäneekin lisätä hallitus kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen vuosille 2021 – 2023 vuosittaisen 100 miljoonan euron lisäyksen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen.

Yhteensä Rinteen hallitus luvannee vuosittain 300 (200 + 100) miljoonaa euroa lisää valtionosuutta hoitajien ja lääkärien palkkaamiseen vanhustenhoitoon ja perusterveydenhuoltoon. Tämä tarkoittaisi 1,1 miljardin panostusta kuntien hoitohenkilöstön lisäämiseen hallituskaudella.

Myös lääkärien ja hoitajien palkkaamiseen tarkoitettu valtionosuus on käytännössä yleiskatteista eli kunta saa itse päättää sen käyttämisestä. Hoitotakuun sanktiot takaavat kuitenkin, että terveyskeskusten jononpurkuun tarkoitetut rahat menevät siihen.

Suurin haaste viikon terveyskeskustakuun toteuttamisessa voikin olla, mistä saadaan vapaat lääkärit.

Alle 65 -vuotiaiden (eli potentiaalisten terveyskeskuslääkärien) määrä kasvaa noin 600 lääkärillä vuosina 2019 – 2023. Osa heistä on jo tai menee yksityisiin yrityksiin, työterveyshuoltoon, sairaaloihin tai jatkaa erikoistumista kuten tälläkin hetkellä. Vain osa 600:sta siis on oikeasti potentiaalisia uusia terveyskeskuslääkäreitä.

0,7 hoitajamitoitus syö kotihoidon resursseja

0,7 hoitajan mitoitus on nyt suositus ja toteutuu 95-prosenttisesti vanhusten hoitopaikoista. Se ei toteudu 100-prosenttisesti edes lailla ja lisähoitajilla, ellei valvontaa saada kuntoon. Tällä hetkellä 20 virkamiestä Ely-keskuksissa valvoo 1600 hoitopaikkaa. Rinteen hallitus joutuu jatkamaan valvonnan tehostamista.

Hoitolaitosten mitoituksen lakisääteisyyden riskinä on, että kunnat pistävät panoksia laitoshoitoon ja vanhuksille kotiin tarjottavan kotipalvelun resurssit heikkenevät. Tämä olisi turmiollista, koska se, että vanhuksilla on mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään parantaa heidän elämänsä laatua.

 

TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu