TimoKärkkäinen On paljon harhaa...

Tällainen on todellinen Antti Rinne

  • Antti Rinne Everton vastaan Liverpool ottelussa Lontoon Wembley -stadionilla vuonna  2012. Kuva: Timo Kärkkäinen
    Antti Rinne Everton vastaan Liverpool ottelussa Lontoon Wembley -stadionilla vuonna 2012. Kuva: Timo Kärkkäinen

Lue, millainen uusi pääministeri Antti Rinne on sellaisena kuin hänet hyvin tuntevat tietävät. Hän on kiinnostava persoona, jossa on monta puolta.

Antti Juhani Rinne syntyi marraskuun kolmantena päivänä vuonna 1962. Hän kuului ensimmäiseen sukupolveen, joka pääsi uuden uljaan peruskoulun piiriin 1970 –luvulla.

Antin molemmat vanhemmat ovat juristeja. Hänen isänsä oli uransa huipulla Lohjan kaupunginjohtaja, jolloin Antti oli jo aikuinen. Isän puoleinen isoisä oli asemapäällikkö ja isoäiti toimistoapulainen. Äidin puoleinen isoisä oli työnjohtaja ja isoäiti elintarviketyöläinen. Antilla on 3 vuotta nuorempi pikkuveli.

Antti kertoo mieluusti työskennelleensä nuorena duunariammateissa sahatyömiehenä ja autonkuljettajana, mutta ne eivät kestäneet kuin pari vuotta. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987 Helsingin yliopistosta.

Vasemman laidan mies

Antilla on takanaan 30 vuoden ura SDP:ssä.

Hän on vuodesta 1989 lähtien toiminut useaan otteeseen kaupunginvaltuutettuna Lohjalla ja Mäntsälässä. 1990 –luvun lopulla – Paavo Lipposen puheenjohtajakaudella – Antti vaikutti myös SDP:n puoluevaltuustossa.

Kun ammattiliitto Erton puheenjohtajuus kutsui vuonna 2002, politiikka jäi pitkälti telakalle aina vuoteen 2014 saakka.

Jo ensimmäisenä poliitikkokautenaan 1990 –luvulla Antti oli tiukasti SDP:n vasemmalla laidalla. Hän oli kiivas  Lipposen hallituspolitiikan vastustaja etenkin tämän ensimmäisen hallituksen aikana.

Erkki Tuomioja kertoo päiväkirjoissaan (Ei kai eilisestä jäänyt vammoja, Poliittiset päiväkirjat 1998 – 2000), kuinka Antti oli ahkera kaivamaan maata Lipposen jalkojen alta.

Eduskuntavaalien alla silloinen kansanedustajaehdokas Antti pyysi silloista sosialidemokraattista eduskuntaryhmää johtaneen Tuomiojan Mäntsälään ja kertoi päätyneensä siihen, että linjaa ja puoluejohtajaa on vaihdettava ja että Tuomioja olisi oikea ehdokas. 

Kun Tuomioja vaalien jälkeen meni hallitukseen, Rinne soitti ja sanoi olevansa pettynyt ministeriksi menosta, koska ei voitu luottaa, että uusi ryhmänjohtaja Antti Kalliomäki olisi yhtä kriittinen Lipposta kohtaan.

Vaalien jälkeisessä puoluevaltuuston kokouksessa Antti julisti: ”Jos puheenjohtaja Lipponen ei olisi pääministeri ja EU-puheenjohtajuus edessä, niin täällä puhuttaisiin aivan eri tavoin valinnoistakin”. Tuomioja taputti, mitä silloinen europarlamentaarikko Ulpu Iivari kuulemma katsoi paheksuvasti.

Anttia maaniteltiin SDP:n varapuheenjohtajaehdokkaaksi jo vuoden 2012 puoluekokoukseen. Hän souti ja huopasi asian kanssa kuukausia jättäen sen lopulta ensin sikseen.

Vasta puoluekokouksen kuluessa hän päätti yllättäen, äänestyspäivänä, mittauttaa kannatuksensa puolueessa. Edes vaimo ei kuullut päätöksestä kuin viime hetkellä puhelimessa. Yritys päättyi nolosti, sillä hän sai vain kourallisen ääniä.

Vuonna 2012 ja myöhemmin vuonna 2014 Antti sanoi haluavansa tuoda puolueen johtoon ammattiyhdistysliikkeen tuntemusta. Hän halusi myös puolueen palaavan juurilleen, millä hän tarkoitti aimo askelta vasempaan.

Motiivikseen hän kertoi huolen, että SDP oli ajautumassa kannatukseltaan yhteiskunnan marginaaliin. Antin houkuttelijoina Urpilaisen haastajaksi oli alun perin pieni joukko kolmekymppisiä ammattiliittojen demaritoimitsijoita.

Perhemies

Perhe on Antille kaikki kaikessa. Hänellä on kaksi tytärtä, jotka ovat vajaat kolmekymppisiä. Lapsenlapsiakin on.

Antti pitää lapsiinsa tiivistä yhteyttä, vaikka perheeseen tulikin avioero jo lasten ollessa pieniä. Antti on myös isä, joka auttaa lapsia taloudellisesti vielä näiden itsenäistyttyäkin. Tyttäret ovat saaneet isältään muun muassa autot.

Perhekeskeisyys näkyy myös Antin nykyisessä parisuhteessa. Vaikka on kuinka kiire ja kuinka pitkä matka, hän haluaa yöksi kotiin kymmenisen vuotta nuoremman vaimonsa luokse. Samasta syystä Antti ei ole mikään illanistujaisissa riekkuja.

Suhdetta nykyiseen vaimoon lienee vahvistanut lapsettomuus ja se, että molemmat olivat kypsässä iässä tavatessaan. Kiintymys on aitoa ja molemminpuolista. Heidän vahva siteensä tuli hyvin esille vuoden alussa, kun Antti makasi pitkään sairaalassa ja puoliso valvoi vieressä.

Supermies

Antti antaa mielellään kuvan itsestään poikkeusyksilönä.

Hän kertoo mielellään nukkuvansa vain muutaman tunnin yössä ja selviävänsä sillä mainiosti. Moni suuri poliitikko on tunnettu vähäunisuudestaan: Margaret Thatcher, Bill Clinton, Barack Obama.

Toisaalta, myös Donald Trump selviää neljällä tunnilla yössä. Sitä vastoin Antti ei hoida työasioita keskellä yötä kuten vähäuninen Emmanuel Macron.

Antti jaksaa myös muistuttaa valmistuneensa oikeustieteen kandidaatiksi vain 1,5 vuodessa. Siinä kuulemma auttoi opiskelijakaveri, joka opetti kuinka luetaan nopeasti.

Joka tapauksessa Antti on hyvin älykäs ihminen, joka hahmottaa asiat nopeasti ja pystyy tallentamaan muistiinsa suuria asiakokonaisuuksia, mikä on suureksi hyödyksi neuvotteluissa ja kokouksissa.

Toiminnan mies

Antti on tunnettu siitä, että hän johtaa puhelimella.

Hän ei ole mikään sähköpostimies eikä aina edes vastaa viesteihin. Tärkeät asiat hoidetaan heti ja suoraan – ellei kasvotusten niin puhelimessa.

Jos hän johtajana kuulee jonkin asian olevan rempallaan, hän tarttuu kännykkään ja soittaa ihmiselle, jonka kuuluu siitä huolehtia ja antaa ohjeet – tai määräykset.

Jopa neuvottelujen tai asioiden valmistelujen ollessa käynnissä Antti saattaa oman porukan kesken kokoustettaessa tarttua puhelimeen ja ladella vastapuolelle uhkauksia, joiden tarkoituksena on saada asiat menemään siihen suuntaan, johon oma porukka haluaa. Toisinaan tässä on teatraalisuutta ja näyttämisen halua omille.

Antti on kuuluisa siitä, että hän niin sanotusti tulee pitkin lankoja. Jos joku ihminen tai toiminta ärsyttää häntä, hän ei siekaile soittaa saman tien ja ilmaista näkemyksensä huutamalla, joskus kirosanojen ryydittämänä.

Toisaalta hän on hyvä suostuttelemaan ja valmistamaan ihmisiä johonkin puhelimitse. Tärkeisiin liittolaisiin pidetään puhelinyhteyttä säännöllisesti.

Antti on hyvä työryhmien, tiimien ja luottamushenkilöelinten puheenjohtaja. Hän keskustelee mielellään, hänellä on ideoita ja hän keksii yllättäviäkin ratkaisuja ja poispääsyjä.

Mutta hän voi olla myös dominoiva puheenjohtaja, kertomalla ensin laveasti oman kantansa ja käymällä sitten ihminen ihmiseltä muut päättäjät läpi kysyen ovatko he samaa mieltä. Silloin eriävän mielipiteen lausuminen saattaa kuulostaa puheenjohtajaa henkilökohtaisesti vastaan asettumiselta.  

Antti on toiminnan mies sitenkin, että välillä hän hankkii itselleen liikaakin töitä ja velvollisuuksia.

Parhaimmillaan vuosina 1997-98 hän paiski töitä yhtäaikaisesti peräti 3 työpaikassa: Rajavartioliitto ry:ssä lakimiehenä, eduskunnassa kansanedustaja Jouko Skinnarin avustajana ja Lakiasiaintoimisto Antti Rinteessä asianajajana!

Pelimies

Antti osaa pelinsä. Työmarkkinapöydistä hän on kerännyt taidon ajaa asiaansa niin suostuttelemalla ja neuvottelemalla kuin uhkaamalla. Tämä tyyli on jatkunut politiikassa ainakin Alexander Stubbin hallituksessa.

Stubb muistelee yhteistyötä SDP:n puheenjohtajan kanssa: ”Toiminta oli niin epärehellistä ja törkeää, että ajattelin, että tämän porukan kanssa on mahdotonta tehdä yhteistyötä”. Antin mukaan hallituksessa oli ongelmana, ettei kokoomus pitänyt kiinni sopimuksista.

Antti on tarvittaessa valmis temppuihin saadakseen asiat menemään oman etunsa mukaiseksi. Haastaessaan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen, hän levitti julkisesti ja vähemmän julkisesti väitettä, että Urpilainen on puoluejohtajana diktaattori, joka ei kuuntele muita, vaikkei ollut ollut tämän kanssa juuri missään tekemisissä.

Kun Antti kokee olevansa uhattuna, hän ei arkaile ottaa käyttöön jopa häikäilemättömiä keinoja. Antti Lindtmanin puheenjohtajatien torpannut vuoto eduskuntaryhmän puheenvuorojen koplauksesta saattoi olla tällainen operaatio.

Myös voitelun Antti osaa. Ay-johtaja aikoina hänelle menneisyydestä tai nykyisyydestä tärkeät ihmiset läheisineen saattoivat saada sopivassa tilanteessa vaikkapa ilmaisen loman liiton Lapin hotellissa.

Tarinamies

Antin suhde faktoihin ja toisinaan totuuteenkin on joustava.

Hän ahmii tietoa ja hänellä on hyvä muisti. Joskus muisti kuitenkin pettää ja tulee perustelluksi omia mielipiteitä virheellisillä luvuilla tai faktoilla. Näitä virheitä Antti ei mielellään myönnä eikä oikaise.

Antti kuuntelee mielellään asiantuntijoita ja ottaa vastaan faktatietoa, mutta varsin usein poimii käyttöönsä vain luvut ja faktat, jotka tukevat hänen näkemyksiään ja tavoitteitaan.

Hän monesti paisuttelee tai vääristelee lukuja, jotta ne palvelisivat vielä paremmin hänen tarkoitusperiään. SDP:n puheenjohtajaksi pyrkiessään Antti esitti median haastatteluissa valheellisesti meriittinään johtamansa ammattiliiton nousevan jäsenkehityksen, vaikka järjestön jäsenmäärä oli tuolloin ollut selkeässä laskussa jo monta vuotta.

Rennon suhtautumisen faktoihin selittää osin, että hän on henkilönä suurpiirteinen, isojen linjojen mies.

Mieluisten faktojen poimiminen selittää, miksi Antti usein tuntuu hokevan samoja asioita haastattelusta toiseen, puheesta toiseen. Yleisölle syntyy mielikuva eikö hän osaa sanoa muuta.

Ammattiliittojohtajana tällainen hokema oli, kuinka työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry:n ohjelma-asiakirjat paljastavat työnantajan tarkoituksen lisätä paikallista sopimista ja sen avulla murentaa työehtosopimusjärjestelmää.

Poliitikkona hokemia ovat olleet ”porukka päättää”, tekoäly ja digitalisaatio, maailman megatrendeihin tarttuminen, kansan rahat ryöstävät ylikansalliset terveysjätit ja viimeksi Afrikasta uhkaava kansainvaellus Eurooppaan.

Kaikki ovat lukeneet, kuinka Ilta-Sanomat uutisoi vuonna 2014, että tuolloin vielä kovin ymmärtämätön kolmekymppinen juristi Antti joutui 1990-luvun puolivälissä eroamaan AKT:n palveluksesta epäselvien matkalaskujen vuoksi. 

Samoihin aikoihin hän joutui maksamaan korvauksia johtamalleen taloyhtiölle huonon taloudenpidon ja epäselvien laskutusten takia.

Ne ovat kaukaista menneisyyttä.

Antilla on kuitenkin sen jälkeenkin ollut taipumusta totuuden muunteluun.

Kun saa sakot kovasta ylinopeudesta, selitys toimittajalle voi olla, että juuri sinä iltana oli kiire kotiin saunaan, vaikka ylinopeuksia ja sakkoja on ollut muutoinkin.

Virallisessa ansioluettelossa saattaa aina ministerin cv:hen asti lillua joskus keksitty työkokemus ministerin erityisavustajana hallituksessa, vaikka oikeasti kyse oli vain ministerin eduskunta-avustajana toimimisesta.

Kun on maannut viikkoja toimintakyvyttömänä sairaalassa, saattaa syntyä houkutus kertoa julkisuuteen vain tieto hyvin sujuvasta toipumisesta tavallisesta keuhkokuumeesta - vahva johtaja ei saa olla heikko.

Tekevälle sattuu.

Antti on tarinankertoja myös toisessa, myönteisessä merkityksessä.

Raskaiden töiden vuoksi hän on jo pitkään ollut tarkka ja pidättyväinen alkoholin käyttönsä suhteen. Sopivassa seurassa ja sopivassa tilanteessa hyvän ruoan ja juoman ääressä hänestä voi kuitenkin kuoriutua oiva seuramies, joka laskee hyväntahtoista ja toverillista leikkiä muiden läsnä olevien kustannuksella.

Pilailu on olennainen osa hänen huumoriaan ja kyllä häntä voi huumorintajuiseksi kehua.

Ennen mieluisassa seurassa rentoutumiseen saattoivat liittyä paitsi rauhoittavat savukkeet, myös kalliit sikaarit. Sydänkohtauksen jälkeen näistä nautinnoista täytyy kieltäytyä.

Herkkähipiäinen mies

Antti on itse sanonut räjähtävänsä helposti ja nopeasti, mutta leppyvänsä nopeasti. Tämä pitää paikkansa. Jos on ollut erimielisyyksiä, mutta joudutaan tekemään yhteistyötä niiden jälkeen, hän pyyhkii vanhat riidat sivuun ja jatkaa puhtaalta pöydältä.

Samaan aikaan hän saattaa olla myös pitkävihainen. Hän saattaa kantaa kaunaa tai suhtautua johonkuhun kielteisesti vuosikausia – etenkin jos kokee henkilön olleen jonkinlainen uhka. Ja Anttikin osaa selän takana puhumisen, kuten me suomalaiset yleensä.

Vaikka Antti yleensä on hyvä ryhmä- ja kokoustyöskentelyn vetäjä, hän saattaa räjähtää myös niissä. Hän saattaa pyytää osallistujilta arvioita ja kritiikkiä jostakin asiasta, mutta jos se on kielteistä hän voi suuttua. Monesti räjähdys alkaa sivulauseella ”epäilet sä, että…”, ”et sä usko, että…” tai ”väitätteks te, että…”. Möly kantautuu joskus käytävällekin.

Antti on herkkä omasta imagostaan ja julkikuvastaan. Etenkin aiemmin hän saattoi sydämistyä toimittajalle yhden haastattelun perusteella, jossa häntä oli mielestään kuvattu tai tulkittu väärin. Ja hän muisti sen pitkään.

Hän ylipäätään kantaa huolta siitä, että toimittajilla on hänestä "väärä" kuva.

Vuodet politiikan huipulla ovat rentouttaneet suhtautumista tiedotusvälineisiin. Enää ei ehdi eikä tarvitse hermostua yhden tai kahden toimittajan kirjoituksista.

Herkkähipiäisyys kytkeytyy itsetuntoon, joka on heikompi kuin kovan ay- ja politiikkajyrän maine antaa ymmärtää. Ammattiliittoaikoina epävarmuus näkyi suurien lakkojen ratkaisevina hetkinä – vastuu siitä uskaltaako mennä enää pidemmälle painoi raskaana.

Huono itsetunto tuli ilmi kaikille suomalaisille huhtikuussa 2014, kun Antti penkin alle menneiden vaalien jälkeen pelkäsi Urpilaisen revanssia.

Ylen esittämällä videolla  Antti epäili, että Urpilainen haluaa takaisin puolueen puheenjohtajaksi. Videolla hän keskusteli Riiassa Slovakian sosiaalidemokraattisen ministerikollegansa Peter Kazimirin kanssa ennen euroryhmän kokousta.

Myöhemmin Antti kertoi epäilynsä Urpilaisen aikeista johtuneen väärinymmärryksestä.

Usein epävarmuus – silloin kun sitä on - näkyy Antin olemuksessa ja esiintymisessä esimerkiksi haastatteluissa selkeästi.

Liittopuheenjohtajana hän ei ollut kovin tottunut esiintymään suurille joukoille tai villitsemään kansaa puhujapöntöstä. Siihen ei ollut tarvetta. Tästä syystä hän hapuili puheita pitäessään monta vuotta SDP:n johtoon noustuaan.

Liittojohtajana Antti jännitti englannilla esiintymistä ay-liikkeen kansainvälisissä kokouksissa ja oli hellyyttävän onnellinen, jos esiintyminen  menikin hyvin. Englannin kielellä asiointi saattaa olla kova paikka yhä nyt, puheenjohtajamaan pääministerin roolissa EU:ssa.

Hyvävelimies

Antti ei johtajana rakenna ympärilleen hovia. Kaikilla on vapaa pääsy hänen luokseen ja hän kuulee kaikkia. Hän ei osallistu kosteisiin illanistujaisiin eikä harrasta saunailtoja. Hänen kanssaan asiat täytyy pystyä hoitamaan muutoin.

Se, ettei hoveja ole, ei tarkoita etteikö Antti johtajana ottaisi ja pitäisi suosikkeja. Heitä on ja on ollut. He saavat  erivapauksia kollegoihinsa verrattuna ja etuja, joita muut eivät työyhteisössä nauti.

Antti on myös uskollinen suosikeilleen  - ja lähimmilleen ylipäätänsä. Noustuaan asianajajasta liittojohtajaksi vuonna 2002, hän otti yhtiökumppaninsa mukaan liittoon ja kuljetti tämän seuraavaankin liittoon rinnallaan.

 

5 ASIAA, JOITA ET TIENNYT ANTTI RINTEESTÄ

Tunnin lenkki kello 5

Kuten tunnettua, Antti nukkuu vain 4 – 5 tuntia yössä. Hän on kertonut aamujensa alkaneen jo 10 vuoden ajan noin kello 5 tunnin kestävällä kävelylenkillä, jota seuraa päivän lehtien luku tunnin verran ennen töihin lähtöä. Kiireinen huippupoliitikon elämä lienee pudottanut aamulenkin ohjelmasta.

Suomalainen mies grillaa

Antti on innokas kokkaaja. Pekonipasta ei ole hänen ainoa reseptinsä. Erityisen mielellään hän grillaa kesäisin. Bravuureihin kuuluu pakastehummerin grillaaminen sellaisenaan, kokonaisena kaasugrillissä.

Nuoruus vallesmannina

Antti kertoo mielellään opiskeluaikojen kesätyöstään Rautavaaran ja Karttulan piirien vs. nimismiehenä. Siihen aikaan maalaisvallesmanneille sattui ja tapahtui. Seudulla vietti eläkepäiviään SKDL:n legendaarinen metsätyömies ja ex-kansanedustaja Veikko J. Rytkönen. Rytkönen oli kansanedustajana tunnettu paitsi ronskista viinankäytöstään myös alituisesta rahapulastaan. Hän mm. jäi kiinni siitä, että eduskunnan päivärahoja saadakseen oli ilmoittanut postilaatikon osoitteekseen kotikunnassaan. Lasse Lehtisen mukaan Rytkönen oli kansanedustajuutensa aikana Supon syväkurkku SKP:n sisällä rahaa vastaan. Rahapula seurasi Rytköstä myös eläkkeellä. Niissä merkeissä Antti joutui metsästämään ex-kansanedustajaa ja löysi tämän lopulta syrjäisestä töllistä, jossa löi haastelapun kouraan.

Raskas kaasujalka

Ennen nykyaikoja, jolloin autonkuljettaja vie, Antti maakuntamatkoillaan autoili kernaasti, jos vain mahdollista. Vaikka hän on poseerannut käytetyn Volkkarin kanssa nyt poliitikkona, Antti on vuosikymmeniä ollut vankka volvomies. Kun matkoilta on aina kiire kotiin, nopeusrajoitukset saavat  kyytiä. Hän on turvautunut jopa navigaattoriin, joka varoittaa poliisin valvontakameroista, mutta silti vahinkoja sattuu ja ylinopeussakkoja tipahtelee.

Yliluonnolliset kokemukset

Antti uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin ja henkiolentoihin. Sopivassa seurassa hän saattaa innostua kertomaan omista yliluonnollisista kokemuksistaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Taitavasti muotoiltu luonnemurha, kun artistisen sokeroinnin rapistaa pois. Rinteen lähi- ja vaikutuspiiriin kuuluneiden/ joutuneiden kanssa seurustelleet ovat vuosien varrella päässeet jyvälle, että mitään kovin ennenkuulumatonta uutta tässä ei ollut.
Mediasuhdetta on kiinnostava seurata, siitä ei tule ainakaan Sipilän vastaavaan nähden ainakaan kuivempi.

Television kautta nähtynä AR ei ole koskaan mitään intelligenttiä vaikutelmaa synnyttänyt.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Eräs lauselma, jonka pääministeri löytää edestään:
"Kamreerit ei meitä määrää".

Siihen tuli jo taannoin kuitti, sellaiselta, joka on ollut hoitelemassa toisten jälkiä:

"Kyllä ne kamreerit vain määräili meitä. Mutta ne kamreerit eivät puhuneet suomea."

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

"Antti uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin ja henkiolentoihin. Sopivassa seurassa hän saattaa innostua kertomaan omista yliluonnollisista kokemuksistaan."

Mä olen tätä mainittua henkilöä hieman vanhempi, ja olen aikoinaan kohdannut Jeesuksen. Voisin näillä tiedoilla olla vaikka hänen neuvonantajansa, ja sanoa: "Älä sinä hyvä miäs usko ihan kaikkea" :D)))

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset