Sori siitä, sanoi ministeri Kiuru ja siirtyi kokoomuksen linjalle

Hyvät kaltoin kohdellut vanhukset, jaksakaa odottaa vielä 6 vuotta!

”Tällä vaalikaudella on kiinnitettävä parempaa huomiota lainvalmistelun laatuun sekä päätösten vaikutusarviointiin. On kuunneltava tutkittua tietoa. On kunnioitettava perustuslakia. Sanalla sanoen: on parempi tutkia kuin hutkia. Tällä tavoin voimme vahvistaa ihmisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Tämä on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme puoluekirjaan katsomatta”, analysoi eduskunnan tuore puhemies Antti Rinne valtiopäivien avajaisissa 24. huhtikuuta.

3 kuukautta aiemmin eduskunnassa oli nähty suuri ja dramaattinen näytelmä vanhusten laitoshoidon henkilöstömitoituksen kirjaamisesta lakiin. Kansa oli järkyttynyt tiedotusvälineiden paljastamista yksityisten hoivalaitoksen törkeyksistä ja kaikki puolueet halusivat kerätä julkisuuspisteet asiasta.

Oppositio pilkkasi ja ajoi nurkkaan kokoomuksen puheenjohtajaa Petteri Orpoa, joka muista puolueista poiketen ei ollut suoralta kädeltä luvannut 0,7 –mitoitusta lakiin.

Osana hallituksen painostamista (ja julkisuuden hakemista) oppositio teki hallitukselle välikysymyksen vanhusten hoidon tilasta. Sen ensimmäinen allekirjoittaja oli SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin.

”Säästöjen sijaan hallituksella olisi mahdollisuus parantaa vanhustenhoidon tilaa. Vanhustenhoidon tilanteen korjaaminen ei voi jäädä odottamaan tulevaisuuden sote-ratkaisua. Ikääntyneiden ihmisten palvelutarpeisiin tulee vastata oikea-aikaisesti”.

Näin alkoi välikysymys.

Vielä vakuudeksi välikysymyksen varsinaisessa kysymysosiossa esitettiin peruspalveluministeri Annika Saarikolle tiukka suora kysymys: ”Onko hallitus valmis antamaan pikaisesti esityksen siitä, että riittävä hoitajamitoitus kirjataan lakiin?”

”Kokoomus ja terveysbisnesjätit pitävät Suomen eduskuntaa panttivankinaan”

Välikysymystä jätettäessä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman arvosteli kokoomusta Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Välikysymyksessä jokainen kansanedustaja pääsee ottamaan kantaa, haluvatko he parantaa vanhustenhoitoa tässä ja nyt vai pitävätkö kokoomus ja terveysbisnesjätit koko eduskuntaa panttivankinaan”.

Välikysymyskeskustelussa 6.2. 2019 Marin ryöpytti Orpoa ja kokoomusta: ”Mikään yksittäinen puolue tai monikansallinen yritys ei voi, eikä saa pitää panttivankina Suomen eduskuntaa”. Hän tarkoitti sitä, ettei kokoomus ollut valmis säätämään henkilöstömitoituksesta lailla, kuten koko muu eduskunta.

Hoitajamitoituksen edelliselle hallitukselle esitellyt oppositiokansanedustaja Maria Gutzenina vakuutti keskustelussa: ”Henkilöstömitoituksen sitominen lakiin ei aiheuta muutoksia niille toimijoille, jotka ovat tehneet tähänkin asti laadukasta hoivaa. Mutta moraalittomilta, rahanahneilta ja mustasydämisiltä se vie mahdollisuuden jatkaa pahan tekemistä.”

”Nyt on oikea aika, yhdellä virkkeellä, muutamassa tunnissa ”

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto korosti: ”Nyt on oikea aika päättää sitovasta hoitajamitoituksesta, kun näin laaja enemmistö eduskunnassa sitä kannattaa.” Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen säesti: ”Sitova hoitajamitoitus on saatava nyt lakiin”.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yritti puolustautua Guzeninan ja Pekosen välihuutojen häiritsemänä:

”Seuraava hallitus, ketä siinä onkaan, voi hallitusohjelmaneuvotteluissa sopia uudesta vanhuspalvelulaista ja hakea sieltä sen tavan, sen parhaan mahdollisen nykyaikaisen tavan, millä määritellään hoitajien tarve. – – -Tehdään järkevä laki: siis tehdään huolellinen valmistelu, ja sen pohjalta päädymme parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. – – -Meidän pitää kehittää omaishoitoa. Meidän pitää kiinnittää huomiota erityisesti aivan äärettömän tärkeisiin kotipalveluihin. – – Voi kunpa yksi luku ratkaisisi tämän ongelman, mutta se ei ratkaise kotipalveluongelmaa. Jos me säädämme 0,7, se tarkoittaa yli 4 000:ta hoitajaa heti. Meillä ei ole sitä. Sosiaalidemokraatitkaan eivät tienneet, mistä nämä hoitajat löytyvät. Jos se on velvoittavaa, on iso pelko minulla, että nämä hoitajat ovat pois kotipalveluista, tärkeistä kotipalveluista. Tehdään siis järkeviä ratkaisuja.”

Kaikkein eniten hoitajamitoituskeskusteluun löi vettä kiukaalle eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru, joka arvioi asian hoituvan muutaman tunnin työllä:

"Kuukaudessa saadaan ihmeitä aikaiseksi, jos poliittista tahtoa löytyy. Kysymys on vanhuspalvelulakiin tulevasta muutoksesta. Oletan, että yhdellä virkkeellä asia saataisiin kuntoon. Sotainvalidien laitoshoidon haitta-astetta saatiin laskettua alle kahdessa viikossa. Tämä olisi mahdollista myös nyt. Olen tutustunut aiheeseen. Vanhuspalvelulain 20. pykälän ensimmäisen momentin loppuun sopisi yksittäinen virke, jolla tämä (hoitajien) vähimmäismitoitus saataisiin kuntoon."

”Tässä on kyse muutaman tunnin työstä”.

”Olen kauhulla seurannut keskustelua”

Välikysymyksen jälkeen kuntien omat vanhustenhoidon asiantuntijat heräsivät kertomaan, ettei laitoshoidon hoitajamitoituksen sitominen lakiin ole yksinkertainen asia kunnissa.

Turun kaupungin kotipalvelujen johtaja sanoi Ylen haastattelussa: "Olen kauhulla seurannut tätä keskustelua, ymmärretäänkö ollenkaan mitä vaikutuksia tällä tulee olemaan kuntien kotihoidolle".

Kuntaliitto teki pikaisen kyselyn kuntajohtajille sekä sosiaali- ja terveyspalveluista, ikäihmisten palveluista, taloudesta ja rahoituksesta vastaaville johtajille. 1/2 heistä piti vanhuspalvelujen suurimpana ongelmana henkilöstön saatavuutta ja ¼ rahaa. 

Suuri huoli oli, että laitoshoidon henkilöstömitoituksen sitominen lakiin pakottaa kunnat siirtämään henkilöstöä kotihoidosta laitoshoitoon ja keskittämään uuden henkilöstön rekrytoinnin laitoshoitoon.

Kompromissi vesitti henkilöstömitoitusten lakiin viemisen 2012 – 2015

Kokoomus ja SDP olivat tehneet kesällä 2012 kompromissin, että henkilöstömitoituksista annetaan hallituksen asetus vuoden 2015 alusta, jos tilanne kaikissa hoitolaitoksissa ei siihen mennessä ole lain suositusten mukaisella tasolla.

Kun eduskunta joulukuussa 2012 hyväksyi vanhuspalvelulain, siihen ei kuitenkaan tullut kirjausta siitä, että hallitus voisi asetuksella määrätä henkilöstön mitoituksesta vanhusten laitoshoidossa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä asiasta pitäisi päättää laissa.

Hoitajamäärä jäi pelkäksi lain yhteydessä annetuksi eduskunnan poliittiseksi tahdonilmaisuksi, lakikielellä sanottuna lausumaksi.

Laki tuli voimaan kesällä 2013. Kun hoitajamitoituksen tarkasteluajankohta tuli vuoden 2014 lopussa, THL.n selvitys osoitti, etteivät suositukset henkilöstömääristä olleet toteutuneet. Vaadittu määrä henkilökuntaa oli 90 prosentissa hoitopaikkoja. Silloinen peruspalveluministeri Susanna Huovinen ilmoitti vievänsä vanhuspalvelulain muuttamisen hallitukseen.

Eduskunnan tahdonilmaus ei koskaan toteutunut.

Hallitus ei muuttanut lakia siten, että henkilöstömitoitukset olisivat sitovia. Asia kaatui kokoomuksen ja SDP:n jatkuvaan veriseen riitelyyn Alexander Stubbin hallituksessa, joka lopulta äänesti eduskunnassa kumoon omia lakiesityksiään. Samaten Stubbin hallitus päätti luopua vanhuspalvelulain muuttamisesta.

Kiuru siirtyi kokoomuksen linjalle päästyään ministeriksi

Kun uusi Antti Rinteen hallitus piti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa 6.6. tasan 4 kuukautta myrskyisästä vanhuspalveluvälikysymyksestä, kuultiin suuri yllätys. Sanna Marin, Antti Lindtman, Pekka Haavisto ja Aino-Kaisa Pekonen olivat tehneet täydellisen takinkäännön. Heidän mielestään mitoituslakia ei tarvinnutkaan säätää heti.

Suurimman – jopa härskin – takinkäännön oli tehnyt uusi peruspalveluministeri Kiuru, joka oli 4 kuukautta aiemmin julistanut lain vaativan vain muutaman tunnin työn.

Ensin arvioi Rinne, että hoitajamitoitus olisi 0,7:ssä vuoden 2025 paikkeilla.

Sitten nousi ylös tuore peruspalveluministeri Kiuru ja laukaisi pommin:

”Siirtymäajan pitää olla tarpeeksi pitkä. Olemme suunnitelleet tiekarttaa hallitusohjelmaneuvotteluryhmässä olleessa ryhmässä tarpeeksi uskottavaksi liittyen myöskin asiantuntijatietoon, jota on olemassa. Kun mitoituksen tarkempi määrittely täytyy tehdä erityisen huolellisesti, se pitää laittaa osaksi vanhuspalvelulakia. Tältä osin en osaa tässä vaiheessa ennustaa, kuinka nopeasti vanhuspalvelulaki on mahdollista uudistaa. Ei ole kysymys vain ympärivuorokautisen hoivan mitoituksen parantamisesta, vaan joudumme myöskin katsomaan, mistä henkilökunta tulee. Siltä osin kotihoidon kuntoon laittaminen tulee tähän työhön mukaan, mikä vaikeuttaa tehtävän suorittamista ja tuo lisähaasteita.”

Heti valtaan päästyään Kiuru siis tuli täydellisesti linjalle, jolla Orpo puolustautui helmikuun välikysymyskeskustelussa! Linjalle, jonka hän oli haukkunut pohjamutiin.

Missä on moraali?

Minun mielestäni  0,7 olisi kyllä toteutettavissa heti. Suurin osa laitoksista (90 %:a) toteuttaa sen jo nyt ja isku olisi kovin yksityisiin hoivayrityksiin. Mutta juuri sitähän vaatimuksella haluttiin. Ajaa "moraalittomat, ahneet ja mustasydämiset" "monikansalliset terveysjätit" ahtaalle ja ulos vanhusten laitoshoidosta.

Nyt, kun pitäisi kantaa vastuuta, pestään kädet, vedotaan samoihin faktoihin ja asiantuntijoihin, jotka pari kuukautta sitten sivuutettiin ja sanotaan ihmisille "ei se ollutkaan mahdollista, sori siitä".

Minusta on käsittämätöntä, että jo viime vaalikaudella ja 4 kuukautta sitten oltiin valmiita säätämään 0,7 asetus voimaan heti, muttei nyt kun olisi kaikki valta ja koko eduskunnan tuki.

Jaan huolet siitä, mistä rahat, mistä tekijät, mitä tapahtuu kotipalveluille.

Mutta tunnetusti kuntia ei saa tällaisissa asioissa kuriin kuin pakolla. Suomessa olisi moni asia kuntapalveluissa paremmin, jos kunnanjohtajan voisi panna vankilaan.

Eniten minua harmittaa tiettyjen poliitikkojen heikko henkilökohtainen moraali. Jos ministeri ei vieläkään myönnä valehdelleensa 4 kuukautta sitten, hänen arvostelukykynsä pitää asettaa kyseenalaiseksi.

No, hänhän on vannonut toimivansa ”parhaan ymmärryksensä mukaan”. Se on sitten tällä tasolla.

TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu