Lääkkeet vai nälkä?
Pääministeri kävi kirjastossa Riihimäellä. ”Hän (Rinne) sanoo kuulleensa viime vuosina vaalikiertueilla usein, kuinka ihmiset joutuvat miettimään, onko heillä varaa ostaa lääkkeitä vai ruokaa. – Semmoista tilannetta ei saa olla Suomessa kenelläkään, Rinne nostaa ääntään.”
Antti Rinne on jo pari vuotta kertonut tätä kauhutarinaa kuinka oli torilla tavannut eläkeläisnaisen, joka ”joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä”.
Rinne on liittänyt tämän nimenomaan eläkeläisiin, tarkoituksenaan korostaa ”vappusatasensa” tarpeellisuutta. ”–Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että vuonna 2019 – Suomen ollessa yksi maailman rikkaimmista valtioista – maamme rakentaneet ihmiset joutuvat miettimään, ostavatko he ruokaa vai lääkkeitä”.
Viime vaalikaudella hän liitti ”lääkkeet vai ruoka” -puheensa Sipilän hallituksen leikkauksiin.
Rinne ei ole ainoa poliitikko, joka tätä sosiaalipornahtavaa puheenpartta levittää.
Minua on alusta asti harmittanut, että kyllä valtakunnantason poliitikkojen pitäisi tietää, miten ja milloin sosiaaliturva toimii Suomessa eikä levittää disinformaatiota.
Fakta on, ettei Suomessa jouduta kokoaikaisesti valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä. Jos on niin köyhä oikeasti, voi mennä Kelaan, hakea ja saada toimeentulotukea, saada suoran sähköisen maksusitoumuksen reseptilääkkeilleen, marssia mihin tahansa apteekkiin ja noutaa lääkkeensä ilman rahaa.
Vanhus voi olla haluton hakemaan toimeentulotukea. Tai hän ei osaa hakea sitä eikä Kelan toimistoa ole lähellä.
Mutta siitä pitäisi päästä eroon.
Kauhistelun ja voivottelun sijaan poliitikkojen täytyy etsiä keinoja, miten vanhuksen lääketalous voidaan pitää kunnossa esimerkiksi kotihoitajien tai kotihoidon säännöllisen palvelutarvearvioinnin yhteydessä.
Lääkkeet voivat jäädä hankkimatta, jos ei kuulu toimeentulotuen piiriin ja samassa kuussa on vaikkapa pesukone rikki, auto vaatii rahaa tai lasten harrastusmaksut erääntyvät. Tai jos ei ole ymmärtänyt varautua kuun lopulla tulevaan lääkeostoon.
Yhteiskunta tai mikään muukaan taho (ehkä sukulaisia lukuun ottamatta) ei kuitenkaan kykene tulemaan eikä sen kuulu tulla aina hätiin ihmisen yllättävissä menoissa. Tuskin yllättävät auto tms. menot kuitenkaan ihmisen välttämättömän pitkäaikaislääkityksen taloudellinen este ovat.
Kaikki lääkkeet eivät kuulu kelakorvausten eivätkä toimeentulotuen piiriin, mutta kukaan ei kuole siihen, ettei voi ostaa käsikauppasärkylääkettä, erektiolääkettä tai satunnaista heinänuhalääkettä, jotka ovat korvausten ulkopuolella. Jos esim. säryt ovat todellinen ongelma, terveyskeskuslääkäristä saa reseptin varmasti.
Kotihoito voisi järjestää vanhukselle maksuttomat lääkkeet tarvittaessa
Rinne on yhdistänyt tämän lääkekeskustelun vappusatasen perusteluun ja siinä vanhuksiin.
Minun pointtini on, että jos on suuri joukko vanhuksia, joilla on jatkuva ongelma lääkkeiden maksamisen kanssa niin kyllä poliitikkojen pitäisi tietää, että tässä asiassa on viime vuosina tultu pitkälle vastaan toimeentulotukeen sisältyvän sähköisen maksusitoumuksen avulla.
Poliitikkojen pitäisi julkisessa keskustelussa mieluummin tuoda tätä esiin kuin pimittää ja luoda mielikuvaa, että yhteiskunta ei muka tee mitään.
Poliitikkojen pitäisi valistaa kansalaisia näiden oikeudesta sosiaaliturvaan – ei pelkästään levittää kauhutarinoita.
Soteuudistus voi tuoda tähän työkaluja, kunhan poliitikot tarttuvat niihin.
Se, että lääkkeitä määrättäessä selvitettäisiin onko potilaalla varaa niihin, olisi perustavanlaatuista sosiaali- ja terveystoimen integraatiota. Kansallinen tulorekisteri voisi toimia tässä apuna.
Ainakin kunnallisen kotihoidon piirissä olevien vanhusten kohdalla voitaisiin rakentaa tällainen terveys- ja sosiaalitoimen yhteys uusissa sotekeskuksissa. Tämä olisi helppo toteuttaa, koska yleensä kotihoito noutaa vanhuksen lääkkeet apteekista, vie ne hänelle kotiin ja annostelee dosettiin. Lasku tulee jälkikäteen apteekista vanhukselle postissa. Tässä prosessissa voitaisiin käydä läpi myös mahdollinen toimeentulotuen tarve lääkemenoihin.
Asiaan liittyy tietysti, että ihmisellä täytyy olla oikeus määrätä, mitä tietoja hänen hoidossaan saa käyttää.
Jos poliitikot haluavat poistaa muita syitä, jotka aiheuttavat ihmisille lääkemeno-ongelmia, heidän täytyy katsoa yhteiskunnan turvaverkkoa kokonaisuutena ja vahvistaa tätä kokonaisuutena.
Eikä poimia suuresta joukosta pienituloisia yhtä ryhmää, jolle tuodaan erityisapua vappusatasen muodossa ja jolle samassa yhteydessä räätälöidään muista huono-osaisista poikkeava, suosiva asumistukilainsäädäntö.
Ruoka- ja lääkemenojen kanssa taistelevia on yhteiskunnassa muitakin kuin vanhukset: työttömät, monisairaat, yksihuoltajaperheet. Heillä on yhtäläiset oikeudet tulla autetuiksi yhtäläisessä asiassa.
Toistan vielä: jos ihmisen tulot asumiskulujen jälkeen alittavat minimitoimeentulon (480 euroa kuukaudessa), niiin reseptilääkkeet ovat Suomessa ilmaisia, jos ihminen niin haluaa.
Useinpa ongelma piilee siitä että asumiskulut ylittävät Kelan normit joten on aivan tyhjän kanssa lähteä ruinaamaan roposia sieltä.
Lisäksi Kela saattaa itsenäisesti päättä mitä lääkkeitä ihmiselle korvataan elikkä kaikki lääkkeet eivät kulje heidän normiensa mukaisissa raameissa.
Ilmoita asiaton viesti
@1. Tuli tuossa Kelan toimintatavoissa mieleen, että Kela erehtyi lähettämään vastineensa oikeusasiamiehelle liitteinä sellaisia Kelan automaattiset vastauspohjat, mitkä olivat tarkoitettu niille hylätyiksi tuleville hakemuksille ja niihin laitetaan ne samat perustelut.
Oikeusasiamies ihmetteli asiaa ja vaati sitten tarkempia tietoja, sillä lain mukaan kaikkia ihmisten hakemuksia pitää voida keskustella myös henkilökohtaisesti ja näin ei sitten nähtävästi ollutkaan.
En tiedä nyt enempää, että miten asian kanssa on menty? Se tapaus oli muistaakseni viime vuodelta.
Ehkä Kelan valtaa täytyy todellakin vähentää ja ettei heillä ole tulkintaoikeutta päätellä mitä laki sanoo tai mitä siinä sitten sanotaan. Enemmän pitäisi olla virkavastuuta ja jos joku möhlii siinä asiassa, niin se on työpaikan menetys.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja ei huomaa, että on monenlaisia tilanteita, jossa apua ei saa mistään. Jos avun tarve on tilapäinen, Kela voisi tarjota sosiaalilainan kaikille ilman tarvetta todistaa yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä lääkkeiden hankinta ongelma tulee esiin silloin, kun henkilöllä ei ole oikeutta perustoimentulon tukeen.
Käytännössä mikäli tuloraja menee yhdenkin euron yli, niin sähköistä reseptiä ei laiteta kelan toimesta apteekki järjestelmään, vaan henkilön on ostettava ensin lääkkeet itse, ja erotuksen voi hakea sitten täydentävänä toimentulotukena.
Ainoastaan silloin kun tulo on alijäämäinen laitetaan sähköinen resepti apteekkijärjestelmään.
Ilmoita asiaton viesti
”Fakta on, ettei Suomessa jouduta kokoaikaisesti valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä. ”
Ei niin, jos tarkastellaan jotain tuloluokkaa tai ikäryhmää. Mutta yksilötasolla asiat ovat voineet mennä siihen jamaan, ettei toimeentulotuki katakaan menoja. Esimerkkinä takauksesta kaatunut velka takaajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhuksilla ja monilla muilla pienituloisilla ei ole varaa lääkkeisiinsä ja ruokaan saman aikaisesti. Järjestelmä ei pysty ottamaan huomioon millään tilanteita, mihin ihmiset joutuvat.
Rinne populismissaan on enemmän oikeassa, kuin itse tietää. Eiväthät vanhukset pysty huolehtimaan itsestään edes ulkopuolisten avustamana, vaikka rahaa olisikin.
Lääkemafia on ulottanut lonkeronsa niin syvälle suomalaiseen julkisrahoitteiseen terveyssektoriin, ettei poliitikot ole enää selvillä millaiset kytkyt lääkeyhtiöiden, yksityisen sektorin terveydenalan yritysten, lääkäreiden ja apteekkien välille on rakentunut viimeisen 25 vuoden aikana.
Jos asiaa alkaa korruption näkövinkkelistä tarkastelemaan, huomaa hyvin nopeasti lääkäreiden antamiin hoitoihin, määräämiin tutkimuksiin ja lääkemääräyksiin liittyvien hoitokäytäntöjen ja vaikenemisen lakien muistuttavan pitkältä samaa toimintaperiaatteita kuin Italian mafian jäsenet noudattavat jätehuoltoa hoitaessaan.
Ihmisille määrätään jatkuvasti tarpeettomia ja haitallisia lääkkeitä, lähetetään jatkotutkimuksiin, mikä liittyy yksittäiseen oireeseen, mutta kieltäydytään antamasta potilaalle hoito hänen sairauteensa, minkä oheisseurausta useat samanaikaisesti esiintyvät oireet ovat. Kammottavinta on, että lääkärit keksivät potilaille sairauksia, joita heillä ei ole.
Moniko vanhus, sairas tai edes terve ihminen jaksaa tehdä neljä päivää ”vapaaehtoistyötä” saadakseen lääkkeensä sillä hinnalla kuin lait oikeuttavat. Jotta itse sain kolme reseptilääkettä 34 euron hintaan, jouduin valjastamaan siihen kaksi eri terveyskeskuslääkäriä, kolme apteekkia, soittamaan useita puheluita, käymään apteekissa kaksi kertaa ja itse selvittämään syyt miksi 34 euron hintaisista reseptilääkkeistä apteekit yrittivät ja pystyivät velottamaan minulta 49 euroa. Jokainen eri osapuolista teki uusia virheitä lääkitysohjeeseen, lääkemääräykseen, toimitettavaan pakkauskokoon ja lääketoimitukseen liittyen sitä mukaan, kuin toin esille edellisiä virheitä.
Apteekkien härskin tiedon pimittämisen ja valehtelun lisäksi neljän päivän aikana selville kävi, että yhden lääkkeen tehosta ei ollut tieteellisestä näyttöä olemassa ja yhden reseptilääkkeen osalta hyöty oli marginaalinen.
Meinasi tulla minulle ja yhteiskunnalle antibiootti kalliiksi. Samalla määrättiin ja myytiin ylimääräisiä ja jopa tarpeettomia lääkkeitä. Antibiootin hinta saatiin nostatettua nelinkertaiseksi lääkärin kirjoittaman ohjeen avulla. Siten päästiin myymään kaksi pienempää lääkepakkausta. Yhden pienen pakkauksen hinta oli kaksinkertainen yhteen suurempaan pakkaukseen nähden. Molempien lääkäreiden ohjeen mukaan hoidoksi riitti lääkemäärä, johon yksi suurempi lääkepakkaus riitti, mutta molemmat määräsivät kuitenkin enemmän. Toinen lääkäri oli pakotettu korjaamaan ohjetta, mutta jätti väärät pakkauskokomerkinnät reseptiin toimitettavaksi.
Sellaista kotisairaanhoitajaa ei Suomessa ole, joka uskaltaisi kyseenalaistaa vanukselle määrättyjen lääkkeiden hyödyn ja tarpeen, mitkä hän potilaalle käy syöttämässä.
Todettakoon, että omassa esimerkkitapauksessani kyseiset lääkärit olivat Pihlajalinnan palveluksessa ja terveyskeskus oli Tampereen kaupungin vastuulla. Härskeimpinä apteekkeina toimivat YA:n verkkoapteekki ja Oriveden apteekki.
Kaikki kuitenkin pystyivät pesemään omat kätensä vastuusta vetoamalla muiden tekemiin virheisiin, joiden ohjeiden mukaan toimivat. Mitään epäselvää ei kuitenkaan jäänyt siitä, että eri osapuolet pyrkivät suojelemaan toisiaan ja hyödyntämään potilaan tietämättömyyttä. Myönnettiin ja korjattiin oma virhe vain silloin, kun oli pakko myöntää se. Ja kun ei muuta selitystä enää keksitty, oli syy inhimillinen virhe ja oikean tiedon antamattomuutta kutsuttiin kommunikointiongelmaksi.
Lääkärien halukkuus toimia lääkeyhtiöiden myynninedistäjinä ei ole mitenkään kummallista. Jokaisesta määrätystä ja toimitetusta lääkemääräyksestä jää tiedot apteekkien tietojärjestelmíin. Lääkeyhtiöt ovat kiinnostuneita toimitettujen lääkkeiden, ohjeiden, pakkauskokojen ja lääkkeen määränneen lääkärin tiedoista. Kaikki ovat apteekeille myytävää tietoa, potilaiden tietoja lukuun ottamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin jäi epäselväksi, tarvitsitko lääkettä tai lääkkeitä välttämättä ollenkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Antibiootin kyllä, mutta sen näkee sitten, kun posti sen ensin kuljettaa kotiin ja kuuri tulee syötyä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tämä ikäihmisten lääkemeno-ongelma pitäisi perata kaikilta osiltaan. Sekään ei ole järkevää, että vanhuksen talous menee kuralle puolittain turhan lääkevuoren vuoksi. Pelkän taivastelun sijaan pääministeri voisi pikaisesti selvityttää, missä mennään vanhusten lääkekuluongelmien suhteen ja mitkä ovat kipukohdat.
Ilmoita asiaton viesti
Niin pitäisikin perata, vaan ei asia koske vain vanhuksia, vaan myös kaikkia muitakin. Sama korruptiivinen silmien sulkeminen, mikä paljastui hoitokotien toiminnasta, koskee myös lääkärien toimintaa ja myös apteekkeja.
Lääkärit eivät puutu kollegojensa määräämiin hoitoihin, vaikka havaitsisivat määrätyn hoidon potilaalle tarpeettomaksi tai jopa haitalliseksi. Luonnollista kun olisi, että hoitoa muutettaisiin ja kerrottaisiin potilaalle asiasta. Apteekeissa henkilökunta noudattaa samaa silmien sulkemisen kulttuuria. Kauniisti puhutaan ja luvataan lääkkeiden yhteisvaikutuksen seuraamisesta ja potilaan neuvomisessa, mutta todellisuudessa toimintaa ohjaa pelkkä myynnin kasvattaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Ahneuden ja vapaan markkinatalouden lieveilmiöitä.
Ilmoita asiaton viesti
”…välttämättömän pitkäaikaislääkityksen taloudellinen este ovat.
Kaikki lääkkeet eivät kuulu kelakorvausten eivätkä toimeentulotuen piiriin, mutta kukaan ei kuole siihen, ettei voi ostaa käsikauppasärkylääkettä, erektiolääkettä tai satunnaista heinänuhalääkettä, jotka ovat korvausten ulkopuolella”
”Toistan vielä: jos ihmisen tulot asumiskulujen jälkeen alittavat minimitoimeentulon (480 euroa kuukaudessa), niiin reseptilääkkeet ovat Suomessa ilmaisia, jos ihminen niin haluaa.”
Välttämätön pitkäaikaislääkitys (jos jättää ottamatta, poliisi tulee hakemaan mielisairaalaan) voi olla korvausten ulkopuolella. Esim. Abilify (aripipratsoli) tietyllä annoksella, koska lääkärin määräämää annosta ei voi ottaa niillä tableteilla, joihin saa Kela-korvauksen. Yksi lääkepakkaus maksoi satoja euroja. Nyttemmin patentti on rauennut, ja kopiotuotteita lienee markkinoilla naurettavan paljon halvemmalla. Eli levität väärää tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei taida se vappusatasen puolitus riittää kuin vuoden alun 50 euron omavastuuseen lääkkeistä
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastiko poliitikot välittävät ihmisten toiveista. Tämän tutkimuksen perusteella ei siltä vaikuta.
https://osf.io/c2sp6/
Ilmoita asiaton viesti